05/09/2026
Mä olen ajautunut yrittäjäksi pakosta.
Tai no, kyllähän ajatus yrittäjyyden vapaudesta on aina kiehtonut. Saa päättää itse, mitä tekee, milloin tekee ja miten tekee. Kuulostaa ihanalta.
Ja onhan se.
M***a kukaan ei sitten muistakaan kertoa, että sen vapauden mukana tulee ihan jäätävä määrä vastuuta. 😅
Kukaan ei tarjoile asiakkaita valmiiksi. Jatkuvasti pitäisi tehdä töitä saadakseen töitä. Laskuja tulee maksettavaksi, vaikka kalenteri näyttäisi tyhjää. Ja ei muuten ole pieniä summia.
On myös opittava itse ohjaamaan omaa työtään. Ja välillä itseäänkin.
Vaikka tämä työ on ihanaa, on päiviä, jolloin ei vaan jaksaisi. Silloin pitäisi kuitenkin saada itsensä ylös sohvanpohjalta ja tehdä jotain sen eteen, että niitä töitä olisi myös huomenna.
Tänä kesänä olin ensimmäistä kertaa yrittäjänä tilanteessa, jossa jouduin oikeasti miettimään, onko mun lopetettava yritys.
Se toi mukanaan aika kamalan ahdistuksen ja surun.
Tähänkö tämä päättyisi? Mun unelma.
Sitten jotain tapahtui. Ehkä vähän itsekin tein taas töitä sen eteen, m***a kalenteri alkoi täyttyä uudelleen.
Ja vaikka tämä työ stressaa, on epävarmaa ja sisältää ihan järkyttävän määrän asioita, jotka eivät todellakaan ole niitä omia lempparihommia, odotan silti sitä päivää, kun voin irtisanoutua palkkatyöstä ja olla pelkästään yrittäjä.
Koska mä koen, että tällä työllä on merkitystä.
Saan tehdä kuvia ihmisille ja perheille tärkeistä hetkistä. Kuvia, joihin palataan vielä vuosien päästä. Ja saan tehdä työtä, josta oikeasti nautin.
Joten kiitos teille, jotka valitsette mut kuvaajaksi. ❤️
Ja hyvää yrittäjän päivää kaikille yrittäjille!
