Olen hakenut valokuvauksessa itselleni sitä juttua, joka koskettaisi eniten. Ihmiset kaikessa muodossaan on kivaa kuvattavaa. En tiedä miksi, m***a ainakin se vuorovaikutus toisen välillä on mukavaa. Haastavaa on tosin se, että ihmisiä kuvatessa kuvaajan näkemys kuvien onnistumisesta ei välttämättä kohtaakaan kuvattavan kanssa. Omasta mielestä ei oikeen onnistuneita kuvia, m***a kuvattava haltiois
saan ja vice versa. Onneksi ei noita toisinpäin olevia tilanteita ole vielä oikeastaan ollut. Vauvakuvaus on myös todella lähellä sydäntä. Vauvakuvissa on mukavaa kun kuvattava ei osaa poseerata, vaan sitä kuvataan "sellaisena kuin se on". Lisäksi tuoreiden vanhempien ja lapsen välinen rakkaus näkyy mitä mahtavammin myös kameran taakse ja sitä on ilo ikuistaa. Lapsikuvaus on haastavaa kuvausta, vaikka lapset eivät varsinaisesti osaa poseerata niin eipä ne osaa välttämättä olla edes paikallaan. Otat kuvaussessiossa 300 kuvaa joista viisi on onnistunutta. (sehän toki riittää). Luontokuvaus taas on minulle rentouttavaa kuvaamista. Vaikka kuvissa on yleensä vain yksi kritisoija, se on se pahin (itse). Toisaalta luonnon kuvaus on niin rentouttavaa kun pääsee pois kaikesta hälinästä ja saa nauttia vain luonnon hiljaisuudesta ja kauneudesta. Hyvät otokset luonnossa tuleekin sattumalta ja silloin kun on hyvä ja seesteinen fiilis. Olen nyt kuluvien vuosien aikana saanut kuvata ihmisiä paljon ja monessa paikassa, miljöössä vapaammin ja "rajatummin", samoin studiossamme, kuten myös erilaisia tapahtumakuvauksia aina häistä hautajaisiin. Kuvauksellisesti haastaviakin tilanteita on ollut, m***a olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Nyt kun saimme vielä kimppastudiomme uusiin tiloihin, jotka ovat siistimmät ja tilavammat kuin edelliset niin sielläkin on mukavampi viettää aikaa. Ei muutakuin ota rohkeasti yhteyttä niin sovitaan Sinun kuvauksista.
