22/07/2026
On m***a kertaa tehnyt mieli pyytää randomisti joltain mielenkiintoiselta ihmiseltä lupa kuvata häntä. Olen kuitenkin ollut useimmiten liian arka lähestymään…
Natuilla vähän vapautuneemmassa tilassani näin Renen tanssivan ja tajusin että tätä tilaisuutta en kyllä jätä väliin.
Takaraivossa oli jostain syystä m***a päivää pysynyt mantra: ”feel the fear and do it anyway”. Ja olin harjoittanut tätä toimintoa jo useamman kerran niinä päivinä.
Eikä kyseessä ollut pelkästään tämä muinaista energiaa huokuva ulkoinen olemus, vaan myös jokin sisäinen roihu, joka hänestä paistoi.
Joissain kohtaamisissa tuntuu kuin olisi aina tuntenut toisen. Kun sydän avautuu ilman pelkoa.
Kun aitous kohtaa aitouden. Tuntuu kuin ystävyys olisi aina ollut olemassa ja se pysyisi, vaikkei edes enää kohdattaisi. Kun tunnistaa toisessa saman ihmisyyden, joka on itsessä ja meissä kaikissa. Kun toinen ei peitä ja piilota sitä, ei tarvitse itsekään tehdä niin. IYKYK. Onneksi uskalsin avata suuni kerrankin.
Alan vähitellen sisäistämään sen mantran.
Pelot ohjaa useimmiten poispäin sydämen tieltä. Joka kerta kun olen mennyt niitä päin, on elämäni rikastunut 100%.
Sitä voi harjoittaa joka päivä tekemällä jonkin asian vähän eri tavalla kuin on tottunut. Rikkoa rutiineita ja oletettuja odotuksia. Hymyilemällä vastaantulijalle. Hengittämällä syvään. Valitsemalla uuden reitin. Puhumalla tyntemattomalle. Pelot muovaavat elämän jäykäksi ja suppeaksi. Ennalta arvattavaksi ja kaavamaiseksi. Niiden kohtaaminen avaa uusille kokemuksille, antaa elämälle tilaisuuden luoda uutta todellisuutta.
Ota Renegade Braun seurantaan, jos resonoi ihmiset, jotka elävät rakkaudesta ja käsin ja antamatta pelkojen määrittää elämäänsä.
Ja jos joku paikka voi tarjota tällaisen kokemuksen, niin se on Natural High Healing Festival