24/12/2015
24. luukku -Tonttutietoutta
Jouluaatto. Tonttujen saavuttua viime yönä Korvatunturille, olivat itse kukin menneet omaan mökkiinsä nukkumaan. Ikioma sänky oli ollut Sopu-tontun mielessä jo kauan. Ei sillä, että partiointiretkellä vietetyt olisivat olleet sen huonompia, kuin Korvatunturilla vietetyt yöt, m***a olihan oma sänky kuitenkin oma. Pehmoinen, lämmin ja itse rakkaudella tehty. Sopu pitää paljon käsitöistä, joten hän oli aikoinaan tehnyt sängyn rungonkin itse. Hän oli myöskin tehnyt peiton Korvatunturin kanalan untuvista ja tyynynsä lampaiden villasta. Kyllä hänen kelpasi siihen sänkyyn kellahtaa lepuuttamaan väsyneitä silmiään.
Tämä yö ei kuitenkaan ollut pitkä, sillä aamulla oli noustava varhain. Koska nyt olisi se päivä, jolloin Joulupukki käy tonttujen raportit lävitse ja päättää, ketkä lapsista ovat ansainneet lahjansa. Vanhan mallinen herätyskello soi hänen sänkynsä viereisellä yöpöydällä vaativasti kilisten. Sen viisarit eivät olleet juuri liikahtaneet siitä, kun hän oli ennen nukahtamistaan niitä viimeksi vilkaissut. Sopu painoi herätyskellon napista sen hiljaiseksi ja pukeutui vaatekaappiin siististi aseteltuun harmahtavaan tonttuasuunsa. 'Hohhoijaa, viimeinen rutistus.' -Sopu sanoi itsekseen ja vilkaisi ulos mökkinsä ikkunasta. Ulkona oli pimeää. Kuu oli vielä korkealla ja valaisi Korvatunturin valkoista maisemaa tähdet seuranaan. Taivas oli pilvetön ja taivaalla näkyi myös revontulia.
Sopu peitteli vielä sänkynsä ja tuumasi vielä sängylleen; 'Ensi yönä minä ehdin sitten nukkua aavistuksen pidempään'. Sopu ei ole hurahtanut tonttu, vaikka hän jutteleekin paljon yksikseen. Hän pitää vain niin paljon puhumisesta, m***a yksinäinen partiointi ei anna siihen aina mahdollisuutta. Toisinaan hän ajattelee kävellessään ääneen, sillä jotkut asiat ja päätökset on parempi sanoa, kuin jättää mielen sopukoihin vellomaan. Sanotaan, että puhuminen kirkastaa ajatuksia.
Sopu astui ulos mökkinsä kuistille ja sulki oven perässään. Tonttujen mökeissä ei ole lukkoja, sillä Korvatunturilla ei ole epärehellistä porukkaa. Se onkin tonttujen yksi tärkeimmistä puolista, nimittäin rehellisyys -kiltteyttä tietenkään unohtamatta.
Sitten hän lähti tallustelemaan kohti Joulupukin työhuonetta. Matkallaan hän tervehti muita tonttuja, jotka olivat saman asian tiimoilta liikkeellä. Kaikki tontut toimittavat nyt omat listansa Joulupukille. Jos näkisit tämän tonttujen jonon, joka Joulupukin oven taakse keräytyy, et varmastikkaan uskoisi silmiäsi. Jono on useita satoja metrejä pitkä. Paljon pidempi, kuin esimerkiksi isojen kauppojen kassoilla näkemäsi jonot.
Kun tuli Sopu-tontun vuoro toimittaa oma listansa, hän kaivoi sen esiin ja luetteli lasten nimet listansa alusta alkaen kirjuritontulle, joka istui Joulupukin vieressä. Kirjuritontun tehtävä on se, että hän nimensä mukaisesti kirjaa kilttien nimet yhteen pitkään listaan. Joulupukki kuunteli Sopu-tontun raporttia lapsista rauhallisesti kiikkustuolissaan keinuen. Kädessään Joulupukilla on tapansa mukaan kupillinen klögiä. Hän kuuntelee raportit aina silmät suljettuina, koska hän opettelee samalla lasten nimet ulkoa. Kirjuritontun tehtävä onkin siis kirjoittaa lista vain Joulupukin muistilistaksi, koska pukki on jo vanha ja saattaa joskus unohtaa asioita. Unohtelu ei ole Joulupukille tavallista, m***a sitä sattuu silloin tällöin.
Sopu-tontun lopetettua raporttinsa, avaa Joulupukki silmänsä ja ojentaa oikean kätensä häntä kohti. Joulupukki kiittää kaikkia tonttuja kätellen ja silmiin katsoen. 'Kiitos Sopu, olet tehnyt hyvää ja arvokasta työtä. Hyvää joulua vanha kuomaseni.' -Hän sanoi. 'Kiitos ja hyvää joulua myös sinulle, Joulupukki' -Sopu sanoi ja kumarsi.
Sitten Sopu poistui pukin työhuoneesta aamiaiselle. Itseasiassa kello oli vielä niin vähän, että tuntui omituiselta kutsua tätä ateriaa aamupalaksi. Se oli pikemminkin todella myöhäinen iltapala, m***a kun sitä on aina kutsuttu aamupalaksi, niin mitäpä sitä muuttamaan. Aamupala tarjoiltiin Joulumuorin ruokasalissa. Pöytään ei oltu vielä katettu muita perinteisiä jouluruokia, vaan tarjolla oli riisipuuroa ja monia eri kiisseleitä. Muutamista mauista mainittakoon, että tarjolla oli ainakin luumun, vadelman ja mansikan makuisia kiisseleitä. Kanelia ei sovi myöskään unohtaa, eikä sokeriakaan. Juuri ne tekevätkin riisipuurosta erityisesti joulun makuisen. Tonttujen riisipuurossa jokaiselle on manteli. Sen löytäneet tontut saavat ylimääräisen kupillisen klögiä aamiaisen päätteeksi. M***a koska manteli on niin pieni, jotkut tontut nielaisevat sen aivan huomaamattaan ja ihmettelevät, että mihin ihmeeseen se on oikein joutunut.
Aamiaisen jälkeen Sopu meni jututtamaan postin tonttuja. Hänelle oli kertynyt vuosien saatossa paljon ystäviä ja hän pitikin heidän kanssaan jutustelusta erityisen paljon. Kuten jo aiemmin mainittiinkin, ei reissatessa ole mahdollista jutella paljolti muiden, kuin itsensä kanssa. Kävi Sopu myös talleilla poroja tapaamassa. Siellä ne vielä lepäilivät iltaa odottaen. Jotkut poroista jo hieman venyttelivät jalkojaan, sillä tuleva matka tulisi olemaan kiireen täyttämä ja jokaisen poron tulisi olla kunnossa. Petterille Sopu kävi kertomassa erityiset terveiset eräältä kipeältä lapselta, jonka hän oli tavannut. He olivat pistäneet kättä päälle siitä, että hän tapaisi Petterin tänä jouluna.
Kierreltyään aikansa pitkin Korvatunturia, päätti Sopu lähteä muiden tonttujen luo pajalle. Pajalla valmistetaan aivan tolkuton määrä lahjoja ja siellä onkin lähes koko ajan melkoinen meno ja hulina päällä. Viimeisiä lahjoja oltiin juuri kasaamassa paketointia varten. Lähes vuoden kestänyt urakka oltiin saatu päätökseen myös tässä osassa Korvatunturia.
Jotta kaikki pajalla valmistetut lahjat saataisiin kannettua Joulupukin rekeen, muodostavat tontut pitkän jonon pajan ja reen välille. Tätä toimitusta varten olisi helppo keksiä kone, joka pakkaisi lahjat suoraan rekeen, m***a kyseessä onkin iän ikuinen perinne. Tontut ovat aina pakanneet lahjat rekeen, eikä se heitä haittaa. Se on tontuille kunniallinen tehtävä ja ikään kuin päätös heidän jouluiselle urakalleen, ennen kuin he pääsisivät itsekkin joulun viettoon ja lepuuttamaan raajojaan. Tämän urakan jälkeen olisi aikaa tonttujen omille harrastuksille, joista on luukussa 11 jo aiemmin mainittu.
Koska tätä perinnettä on tehty jo kauan, asettuvat tontut omille tuttaville paikoilleen. Tontut saattavatkin lattiaan katsastaessaan tunnistaa saman naulan tai laudan, kuin edellisinä vuosina heidän tätä toimitusta tehdessään. Myös Sopu asettuu tuttavalle paikalleen, muiden tonttujen vierelle. Hänen edessään on neliosainen ikkuna, jonka keskellä roikkuu perinteinen oljista tehty himmeli. Se heilahtelee hiljakseen ikkunan edessä ja sen katseleminen tuo kiireisimmällekkin tontulle tyyneyttä ja rauhaa. Seinällä, Sovun oikealla puolella on puinen seinäkello. Siinä ei ole sekuntiviisaria, joten siitä ei liiemmin ääntä kuulu. Kellon viisarit näyttävät nyt sen verran, että lahjojen pakkaaminen rekeen voi alkaa millä hetkellä tahansa. On aivan hiirenhiljaista.
Hiljaisuuden katkaisee pajan suunnalta odotettu kuiskaus; 'Lahjat rekeen, pulkat mäkeen.'
Kuiskauksen kuultuaan kukin tonttu toistaa tuota lausetta niin kauan, että jokainen tonttu on sen ainakin kerran sanonut. Sitten se alkaa, tonttujen työlaulu. Tontut laulavat iloista lauluaan koko pakkauksen ajan, kunnes jok'ikinen lahja on saatu reen kyytiin. Pakkaaminen kestää kauan, m***a tontut eivät siitä välitä. Tätä hetkeä he ovat odottaneet kauan. Tätä hetkeä varten he ovat kuluneen vuoden uurastaneet.
Lahjojen pakkaamisen jälkeen suoritetaan vielä yksi perinne. Nyt ensi kertaa partioineet tontut, jotka ovat saaneet päätökseen oman tonttukoulunsa opinnot, saavat ansaitsemansa parran. Heidän ei tarvitse enää suojata kaulaansa kaulahuivein tai muiden villakaulureiden avulla, sillä tästä päivästä alkaen, heitä lämmittää hopean harmaa tonttuparta. Seremonian toimittaa itse Joulupukki, jonka aikana hän kiittää vielä kerran kaikkia tonttuja kuluneen vuoden ahkeroinnista ja onnittelee uusia tonttuja heidän opintojensa loppuun saattamisesta tonttukoulun suojissa. Nyt heillä on mandaatit toimia yksin kokonaisen vuoden ajan lapsia tarkkaillen ja muistiinpanoja tehden. Heille jaetaan myöskin lapaset, joihin on kirjailtu heidän tulevat reittinsä.
Seremonian jälkeen koittaa se hetki, jota kaikki ovat odottaneet. Joulupukin porot saapuvat lentäen paikalle ja asettuvat yksi kerrallaan omalle paikalleen reen eteen. Petteri odottaa punaisine kuonoineen, että kaikki muut porot ovat paikoillaan ja asettuu itse sitten jonon keulalle johtamaan joukkoa. Nyt on viimein Joulupukin vuoro astella rekeen. Hän seisoo reen vierellä leveästi hymyillen ja katsahtaa vielä kerran tonttujen suuntaan nyökäten hiljaa, ikään kuin kiitokseksi tehdystä suuresta urakasta. Sitten pukki oikeasee ryhtiään, kiristää takkinsa vyötä ja nousee rekeen.
Lahjasäkki pukin takana on tolkuttoman suuri, aivan niin kuin sen kuuluukin olla. Maailmassa on paljon kiltteyttä. Erityisesti tänä päivänä, maailmassa vallitsee erityinen hiljaisuus ja soveliaisuus. Rauha, suopeus ja rakkaus saapuvat tänä iltana niihinkin sopukoihin, joista se on saattanut kuluneen vuoden aikana muutoin unhoittua kiireen keskellä pois. Lahjasäkin sisällä ei ole ainoastaan paketteja, vaan myös tunteita, jotka välittyvät kyllä jokaisiin sydämiin. Noita kaikkia lahjoja, niin paketteja kuin tunteitakin voidaan kutsua yhdellä yhteisellä nimellä. Se on Joulumieli.
Kun pukki käskee poronsa liikkeelle, liikahtaa reki vaivattomasti eteenpäin. Ensin porot juoksevat rekeä vetäen pitkän lumisen alamäen alas, kiihdyttäen kuten lentokone tekee lentokentällä. Alamäen lopussa on loiva hyppyri, josta porot pääsevät sitten lentoon. Kun reki on ilmassa, kuuluu tähtien ja revontulien joukosta iloinen ja suopea huudahdus 'Hyvää joulua!'.
Nyt kun pukki on saatettu matkaan, juoksevat tontut tuolle samaiselle mäelle pulkkineen. Tonttujen loma on alkanut. Tontut laskevat mäen riemuiten ja nauraen. Näky on mieltä valaiseva, sillä samassa pulkkamäessä on sadoittain tonttuja, jotka huudahtelevat iloisina loppuun saattamansa urakan onnistumisesta.
Kun mäki on laskettu, käyvät tontut omissa mökeissään hakemassa saunakamppeet ja suunnistavat sen jälkeen sankoin joukoin saunoja kohti. Saunoissa ei suinkaan ole hiljaista, nimittäin iloinen puheensorina peittää jopa suuren kiukaan sihinän. Kun tontut malttavat saunomiseltaan lähteä pesulle, vaihtavat he juhlavamman tonttupuvun yllensä. Nyt olisi mennä Joulumuorin kattaman joulupöydän äärelle, josta eivät herkut lopu.
Jouluruokaa nauttiessaankin, eivät tontut malta olla nauramatta ja kertomasta vuoden mittaan näkemiään ja kokemiaan seikkailuja ja sattumuksia. Vuoteen kun mahtuu jos jonkinmoisia asioita. Kun Sopu on saanut mahansa kylläiseksi, hän katsahtaa ympärillään istuvia tonttuja. Sopu ei sano mitään, vaan on hetkisen hiljaa. Hän katsoo ensin vasemmalle ja sitten oikealle. Hän on nyt perheensä ympäröimänä. Muuta hän ei tarvitse eikä pyydä, tämä on hänen lahjansa ja ainoa toiveensa. Hän saa antaa muille iloa ja toivoa, sekä olla hänelle tärkeiden henkilöiden seurassa. Tämä on hänen joulunsa kohokohta. Hän on nyt kotona.
Ruokailun jälkeen, Sopu asteli mökilleen ja painoi päänsä hiljakseen tyynylle. Sopu sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Päivä oli nyt päätöksessään ja hän saisi lepuuttaa uupuneita raajojaan. Sovun mökissä olevan kaappikellon heilurin ääntä hän ei ehtinyt kauaa kuunnella, kunnes hän vaipuikin jo syvään uneen. Parta keinahteli rauhallisesti hänen vatsansa päällä, kun ikkunan takana tähtitaivaalla, revontulien tuolla puolen paistoi yksi tähti muita kirkkaampana. Se on Pohjantähti, jota Joulupukki käyttää suuntamerkkinään tänä yönä matkustaessaan ympäri maailman.
Hyvää ja rauhallista joulua.
