17/06/2026
Omakuva 2026.
Tiesin, että tänään minusta kuvataan tosi vanhanaikainen kuva, wet plate -kuva. Joten vedin tiukan nutturan päälaelle, vaikka tiedän, että nutturat olivat ennen niskassa. Laitoin pellavaliivin ylleni ja kaivoin mummoni vanhat linssittömät pokat nenälle. Lisäksi yritin olla virkeän näköinen ja koitin nostaa luomia ylöspäin. Pieni hymykin tuntui just sitten kuvassa ihan ookoolta, vaikka vanhan ajan tyyliin ei kuulunut hymy. Nimittäin kuvaaminen oli harvinaista, siinä oli ympärillä hässäkkää, kemikaaleja ja varmasti joku outo MIES, joka oli saapunut valokuvaamaan, mistä lie kaukaakin.
Tällä kertaa minua kuitenkin kuvasi kollegani, luottoassarini Jani Kakko, joten sen puolesta ei tarvinnut jännittää.
No mitä sitten ajattelen kuvan nähtyäni? Kylläpä se on raaka. Joku siinä asennossa, erityisesti niskan ja hartian seudulla, ahdistaa. No sitten iho. Kuva on millin tarkka joistakin kohdin, ja valo paljastaa kaikki ihohuokosenikin. Vähän sitä jopa editissä koitin pehmentää, vaan ei auta. Sellainen se on, ja sellaisia ovat märkälevykuvat.
Toki tuolle liian tarkalle iholle pitäisi tehdä jotain, ehkä valon suunta muuttaa tai lisää diffuusia eteen. Tosin valoa tarvitaan paljon, eli kovin paljon diffuusiakaan ei väliin kärsi tuoda.
Tässä ollaan taas uuden ongelman edessä, jota tulisi ratkoa. Kuinka luoda muotoilevaa ja pehmeää valoa wet platella, jotta ihokin näyttää ihanalta, kuten se oikeasti on...
Puahhhhaaahhhaa...
Kiitos , kun autat ja autoit ja teit tämän kuvan. Eikö ollutkin helppo homma? 😄
