29/08/2025
Minulle on usein sanottu, että minusta tulee olo kuin olisin särkymäisilläni. Että olen herkkä ja empaattinen. Ne ovat kauniita ja arvokkaita piirteitä, ja tiedän sen itsekin m***a silti mietin: mihin ne oikeastaan sopivat tässä kovassa ja kylmässä maailmassa? ❤️🩹🥊
Usein tuntuu, että vain vahvat ja äänekkäät pärjäävät. Että kauniit ja komeat saavat enemmän näkyvyyttä. Minä taas olen aina kokenut olevani keskinkertainen; en erityisen hyvä missään, en erityisen kaunis.
On sanottu, että monipuolisuus on vahvuus, ja että luonteenpiirteeni ovat arvokkaita, m***a en ole vielä itse täysin löytänyt sitä arvoa.
Olen aina ollut vähän niin kuin yksinäinen susi. Lapsesta saakka jouduin pärjäämään omien tunteideni kanssa. Ehkä juuri siksi herkkyys ja empaattisuus ovat niin syvällä minussa; ne eivät ole vain ominaisuuksia, vaan osa sitä, kuka minä olen. 🐺🖤
Ja ehkä juuri tässä onkin se toivo. Että tämä maailma ei tarvitse vain kovuutta ja äänekkyyttä, vaan myös niitä, jotka näkevät syvemmälle. Niitä, jotka kuulevat rivien välistä ja tuntevat, mitä muut eivät aina sano ääneen.
Herkkyys voi tuntua taakkana, m***a se on myös voima, joka tekee maailmasta lempeämmän paikan.🖤
Ehkä en olekaan täällä löytämässä paikkaa, joka olisi valmiiksi tehty minulle. Ehkä olen täällä luomassa omaa paikkaani? Samalla tuoden jotain pehmeämpää ja aidompaa tähän kovaan maailmaan. 🌱
