Päiväkummun Minna

Päiväkummun Minna Valokuvia; ihmisistä, eläimistä ja maisemista, kaikenlaisista.

Vaakakuva instagramissa näyttää yhtä hyvältä kuin minihame minulla, tällaisella matala- ja tanakkajalkaisella.Toisaalta,...
31/05/2026

Vaakakuva instagramissa näyttää yhtä hyvältä kuin minihame minulla, tällaisella matala- ja tanakkajalkaisella.

Toisaalta, minihameella ei niin ole väliä, m***a vaakakuvalla ehdottomasti ja todellakin on väliä.

On niin paljon, mitä pystykuva ei pysty kertomaan ja kyllä toki, kääntäen sama juttu, eli vaakakuva missaa paljon sellaista, minkä vain pystykuva voi kertoa.

Kumpiakin siis tarvitaan, mikä nykysomen myötä on huono. Alkaako pystykuvien somesopivuus määrittää sitä, miten kuvamme sommittelemme ja asettelemme? Vähenevätkö vaakakuvat sen takia, että ne hukkuvat pystykuvien vyöryyn?

Jos näin on, on se tosi sääli. Onnekseni huomaan, että paljon aiempaa enemmän näen asioita vaakakuvana. Miksi, en ole varma.

M***a sen tiedän, että näiden kuvien, mitkä kuvasin valokuvaaja Marissa Tammisalon järjestämässä hääkuvausworkshopissa, oli vaakasuuntainen kuva ainoa vaihtoehto just näille hetkille.

Nämä eivät ole alkuperäisessä sommittelussaan, vaan survottu malliin, missä ne edes jollain tavoin pääsevät nähtäväksi täällä instassakin.

Kiitos vielä kerran ihastuttaville ihmisille, joita minulla oli kunnia kuvata. Sen lisäksi, että mahdollistitte ja toitte näkyviksi kuviksi nämä, mitä mielessäni oli, sen lisäksi annoitte palautetta, jota aarteenani kannan.

Kiitos, että piditte siitä, millainen kuvaajana ja kuvatessa ja ihmisenä olen. Arvostan, suunnattomasti ❤️


molsa (1. ja 4. ja 5. kuvassa)
(2. kuvassa)
(1. ja 4. kuvassa)
(2. kuvassa)
(3. kuvassa)young92

Olen vähän kuin kynnyksellä. Eilen purin näyttelyn pois galleriasta, tänään siivosin nuo tavarat ja taulut paikoilleen t...
28/05/2026

Olen vähän kuin kynnyksellä.

Eilen purin näyttelyn pois galleriasta, tänään siivosin nuo tavarat ja taulut paikoilleen täällä kotona. Ponien ensimmäinen lohko on aidattu, ja Pauli ja Aapo ovat jo pari päivää ehtineet laiduntaa.

(Tämä kuva on siis ensimmäinen vuoden 2026 ponikuvista!!)

Aidat rakennettu ja joo, hah, korjattukin, kun peuranpirulaiset ovat jo ehtineet tiputella aitalankoja, niitä tänään kävin korjaamassa takaisin tolppiin.

Toinen laidunlohko odottaa vielä tekijäänsä, ja metsätyöt heti sen perään m***a silti, vähän kynnyksellä.

Ponien kuvaaminen vuoden tauon jälkeen oli taas hilpeää, todella hilpeää, tuo rotu kun on sellainen, joka kiitää sprinttereitäkin lujempaa. Koska kuvaaminen oli yhtä kuin aurinkoa, pilvien luomia varjoa, todella vikkelään laukkaavia poneja, olen ihan todella onnellinen hyvästä kamerasta ja kuvankäsittelyohjelmista ja -taidostani 😂

Mielessä on edelleen hääkuvausworkshop, mihin osallistuin pari viikkoa sitten, kaikki se inspiraatio ja into ja uudet ajatukset ja vanhan innostuksen ja perustukseni uudelleen löytäminen. Rohkeus, mitä Marissa siellä peräänkuulutti, ei se nyt täysillä tarttunut, m***a vähän kurkkii tuolta takaani, tökkii uuteen suuntaan.

Tökki niin paljon, että uskaltauduin kyselemään mentoria, ja sen myötä pääsen ainakin kerran kuvaamaan oman alansa supertyypin kanssa (mikä on aivan tajuttoman pelottavaa m***a ei voi mitään, se rohkeustyyppi tökkii mua nyt kovaa!), jaiks, ja jee!!

Kynnyksellä, kuten sanoin.

Omakuvanäyttely on taputeltu ja saa nyt astua syrjään odottamaan tulevaisuutta. On siis tilaa kaikelle sille, mitä maalla asuessa pitää kesäisin tehdä, piti jo keväällä, m***a toisaalta, on myös tilaa uudelle.

Ehkä minulla nyt vaan vihdoin on aikaa ja uskallus rakastua valokuvaamiseen ja nimenomaan ihmisten kuvaamiseen, taas uudelleen. Kaupungissa, ihmisten seassa, talojen väleissä, rannalla, metsässä, muiden kanssa kesämökillä.

Ensimmäiset kuvaukset eli stadikävelykeikka ihastuttavan nuoren naisen kanssa on jo sovittu (kerro toki, jos sinäkin haluaisit!).

Aika kiva. Tuntuu mukavalta. Kuin palaisi takaisin sinne kolmenkymmenen vuoden taakse.

Tämän kuvan tekeminen oli taas kuin olisi yrittänyt survoa neliöpalikkaa kolmion muotoiseen reikään ja käyttänyt siihen ...
19/05/2026

Tämän kuvan tekeminen oli taas kuin olisi yrittänyt survoa neliöpalikkaa kolmion muotoiseen reikään ja käyttänyt siihen vielä aivan älyttömän paljon aikaa. Tai kuin olisi syönyt sipulia uskotellen itselleen, että se on suklaata.

Yhtä vaikeaa, ärsyttävää ja onnistumatonta.

Miksi sitten julkaisen kuvan, johon en ole tyytyväinen?

Jaa-a. Sanopa se.

Jos kohta tekninen virhe eli puhkipalanut taivas ärsyttää, nuo valossa olevat Aapo-ponin sieraimen kaari ja turpakarvat, ja viileän syyskuisen aamun hengitysten höyryt taas miellyttävät ja loppupeleissä ovat just ne, miksi kuvan otin, ja valotin niin kuin valotin.

Enemmän on siis hyvää kuin epäonnistunutta?

Niin. M***a sehän on vähän kuin minä itse?!

Minussa mitä luultavimmin on enemmän hyvää kuin huonoa, m***a onneksi on myös sitä kehnoa, ja työstettävää. Ei pääse ylpistymään ei minuna eikä ihmisenä eikä kuvantekijänä...

Ei siis muuta kuin Armaan Aviopuolisoni sanojen mukaan "leuka rintaan ja kohti uusi nöyryytyksiä!" 😂

"Ei käy. Nyt et kyllä jätä ekaksi tota mustavalkokuvaa!""Siis miten niin... mitä?""Oleksä käynyt katsomassa viime aikoje...
08/05/2026

"Ei käy. Nyt et kyllä jätä ekaksi tota mustavalkokuvaa!"

"Siis miten niin... mitä?"

"Oleksä käynyt katsomassa viime aikojen kuviasi?"

"No siis niitähän mä pyöritän harva se päivä ni kait nyt..."

"Eikun katsonut, oikeasti katsonut."

Kiukkuisen keltaisen ponin vaatimuksesta avaan oman feedini ja katson viime aikojen kuviani. Joudun toteamaan, että

"No totta joo. Onhan ne vähän tummia."

Keltainen poni räjähtää.

"VÄHÄN??? Ne on suoraan ku hautaustoimiston kataloogista ja sä sanot että VÄHÄN??"

"Tai no niin, onhan ne aika paljonkin kyllä."

"NIIN!! Ja taas meinasit jättää päällimmäiseksi mustavalkoisen kuvan minusta?!"

"No m***a kun..."

"Ei mitään muttia. Aivan sama kuinka niistä pidät tai että kuin synkkiä syvyyksiä sisälläsi ja mielesi päällä kannat, m***a nyt saat kyllä hiukan ryhdistäytyä näiden kuvien kanssa.

Missäs on ne kaikki kultaiset aamut? Ne missä minä, keltainen poni, näytän TODELLA hyvältä? Niin? Mihis olet ne jättänyt?"

"No tuota..."

"Ei yhtäkään notuota enää, nyt kerää ittes, ja ala tehdä värikkäitä ja valoisiakin kuvia, vaihteeksi. Ne mustat ja synkät asiat mitkä naamaski noi vetää pitkäksi ja totiseksi, kirjoita niitä vaikka niihin päiväkirjoihisi m***a nyt, ryhtiä!!"

Keltainen poni oli niin ärhäkkänä, etten voinut muuta kuin nyökätä. Ja kaivaa sen muistikirjan esiin, niitä synkkyyksiä ja syvyyksiä odottamaan...

Näin kun keltainen poni pyöräytti silmiään ja tuhahti isoin elein. Se oli siis kuullut, kun ajattelin, että "tuo mustavalkoinen kuva kyllä on paljon hienompi!!"

M***a kun se ON hienompi! (Sivusilmästä näin, kun keltainen poni huiskautti häntäänsä, erittäin vahvan mielipiteensä merkiksi.)

Ihan vaan tiedoksenne! 😃
08/05/2026

Ihan vaan tiedoksenne! 😃

Laitoin isännälle viestiä, että nyt on taas kirjosiepot tulleet. Niiden varoitus-/hälytysääni on sellainen, jota siskoni...
06/05/2026

Laitoin isännälle viestiä, että nyt on taas kirjosiepot tulleet. Niiden varoitus-/hälytysääni on sellainen, jota siskoni edesmennyt koira inhosi, se piti tarpeellisena haukkua sitä joka kerran. Se oli paljon varoitusääntä ja paljon haukkua m***a ei se mitään, koira oli tosi kiva, ja kirjosieppo on nätti.

Isäntä vastasi viestiini, kysyi, ottivatko kirjosiepot sen uuden pöntön asunnokseen, sen, mikä korvasi vanhan alas tippuneen, melko lahon ja hyvin paljon käytetyn pöntön.

En tiedä, vastasin, vaikuttaa siltä, että kirjosiepoilla ja talitiaisilla on erimielisyyksiä siitä, kuka uutta tuliterää kämppää asuttaa.

Isäntä valisti minua siitä, että kirjosiepot usein varastavat pesän talitiaisilta, saattavat tehdä oman pesänsä ja munatkin talitiaisen munien tai jopa poikasten päälle.

Kämppätaisteluissa saattaa myös tulla ruumiita, on löydetty sekä talitiaisia että kirjosieppoja kuolleena kun on ratkottu kenen nimi vuokrasoppariin tulee.

Aatelkaa miten ankara ja rumakin luonnon toiminta välillä on!

Kyllä me muutakin viestiteltiin miehen kanssa tänään, hän on siis kaksi viikkoa laivalla töissä, minä täällä kotona yksinäni.

Tai siis niin.

Yksinäni, hah.

Vaikka kuvan Aapo ei vielä ole Paulin kanssa tullut (hyvä niin, ei puutu ku iha vaa pari tolppaa laitumelta ja langat kans...), niin onhan täällä Hulda-koira ja kissat Milo ja Koda ja Pentu ja Valma ja KattiKatti ja Nipsu.

Että yksin ja yksin.

Mies laittoi aamulla viestiä, "Onko tänään a) miepäivä b) siepäivä vai c) hääpäivä?"

On.

Tänään on meidän kahdeskymmeneskuudes hääpäivä ja se on jotenkin tajutonta.

Että mies on jaksanut minua näin kauan, tällaisena kun nyt olen. Hämmentävää.

Hieno mies ❤️

Minusta varjon ja valon vaihtelu on hurjan kiehtovaa. Valo ja varjo, valoisa ja pimeä, hyvä ja huono/paha, näkyvä ja pii...
21/04/2026

Minusta varjon ja valon vaihtelu on hurjan kiehtovaa.

Valo ja varjo, valoisa ja pimeä, hyvä ja huono/paha, näkyvä ja piilossa, esillä ja väistävä. Pätee niin tähän Aapon kuvaan, valon ja varjon kohtiin metsässä tai oikeastaan ihan missä vain, kuin myös oman mielen aaltoihin.

Muistan kuinka vuosia sitten olin workshopissa. Meillä oli alastonmalli, ja studio oli ihan pimeänä yhtä valoa lukuun ottamatta. Hurjan kiehtovaa, kuinka sillä yhdellä valolla sai piirrettyä mallin ääriviivat, piirrettyä kauniin naisen esiin, pienellä valolla.

Ihminen on aikas näpsäkkä hahmottamaan muotoja. Tätä Aapoakin olisi tästä saanut vielä lisää himmennettyä, ja silti olisit hahmottanut, että valkoinen pitkätukkainen poni siinä piehtaroi ja on ihan selällään.

Jos olisi vain silkkaa valoa, paljon ja kirkasta, näkisikö siinä kunnolla? Sanoisin että ehkäpä ei. Valo tarvitsee varjoa, ja varjo tarvitsee valoa. Jollain tavoin lohdullinen ajatus omia haastavia hetkiä ajatellen. Hyvä tarvitsee haastavaa, ja haastava tarvitsee hyvää. Niin se menee ❤️

En minä sinusta tiedä, m***a tämä kevät jotenkin yllättää joka päivä. Eilen (12.4.) oli yli kymmenen astetta lämmintä, t...
13/04/2026

En minä sinusta tiedä, m***a tämä kevät jotenkin yllättää joka päivä.

Eilen (12.4.) oli yli kymmenen astetta lämmintä, toissapäivänä +13 astetta. Ihan normaalia on, että aamuisin on pakkasta, ja normaalia ovat leskenlehdet. Minusta jotenkaan ei tunnu normaalilta, että sitten saman päivän iltapäivällä saan ihailla suruvaippaa, tai kuunnella peipon laulua. Voihan se toki olla, että en vain muista, millainen kevät on.

Nauroin eilen ihan vallan ääneen, kun tajusin lämpötilan ja metsähommien välisen yhteyden. Yhtenä vuonna tein ison aitausprojektin, kun tein kaikki tolpat, kummallekin laidunlohkolle, parin vuoden hevosettoman tauon jälkeen. Silloin tein aitoja helteessä, ja muistan luvanneeni itselleni, etten enää ikinä pakota itseäni niin isoon ja hikiseen projektiin sellaisissa lämpötiloissa.

Tuota vuotta seuraavana aloitin tolppien tekemisen selkeästi aikaisemmin ja kas, helteet tulivat tuona vuonna jo toukokuussa. Tein siis taas isoa projektia helteessä...

Tänä vuonna ei niin valtavaa tolppaprojektia ole, kun ei vielä ole laiduntajistakaan tietoa (aina voi kysellä laidunpaikkaa, täällä Kanta-Hämeessä olisi tarjolla, neljä hehtaaria, kahdessa lohkossa!), m***a metsänhoitohommia saa kyllä tehdä sitten senkin edestä. Nyt on luvattu tulevalle viikolle +15 astetta. Ei hellettä, m***a silti, hikisiä hetkiä taas tiedossa.

Karma siis tahtoo, että minä hikoilen metsähommissa. Taas 😆

Mikä nyt tänään sitten oli eri tavalla?En tiedä.En siis tiedä, miksi nyt just tänään avasin taas Photoshopin ja aloin te...
20/01/2026

Mikä nyt tänään sitten oli eri tavalla?

En tiedä.

En siis tiedä, miksi nyt just tänään avasin taas Photoshopin ja aloin tehdä ponikuvaa pitkän tauon jälkeen.

Siis todella pitkän.

M***a samahan se on, kun lukee ihmisten kirjoitteluja tekemisistään.

Siitä, kuinka "tänään otin itseäni niskasta kiinni ja otin pitkään rästissä roikkuneen työn taas käsittelyyn" tai "Nyt tuntui taas hyvältä lenkillä/ salilla/ treeneissä tms, pitkän takkuisen jakson jälkeen!" tai "Nyt olen jo kaksi viikkoa muistanut syödä riittävän usein päivän mittaan."

En minä tiedä osaako kukaan noista ihmisistä sanoa, mikä on ollut eri tavalla juuri sinä päivänä, kun he ovat saaneet jonkun joko nytkähtämään eteenpäin niiltä sijoiltaan, minne on juuttunut, tai sitten aivan uuteen suuntaan.

Eikä sen kait niin ole väliäkään.

Tekeminen on se pointti.

Minä aina unohdan sen, että silloin kun tökkii eniten, pitäisi vaan puskea itsensä tekemään. Ei miettimään tai märehtimään saati itselleen kiukuttelemaan, vaan tekemään.

Kädet saveen, jalat lenkkitossuihin, riittävästi ruokaa lautaselle tai minun tapauksessani, Photoshop auki.

Siitä se sitten taas lähtee.

Miten sinulla, saatko sinä tauolla olleet tekemiset taas mukaan arkeesi? Tai saatko uudet harrastukset tms vakiintumaan, etteivät ne tipu pois?

Sitä paitsi Aapo, kuvan welshmountainori, on AINA ihastuttava työkaveri, kyllä sen kuvan kanssa on hyvä aikaansa viettää! (Kyösti nyt tuli deletoitua tuosta kuvasta, m***a se on starana niin monessa muussa kuvassa, että kyllä se pärjää... 😂)

Eilen illalla jäin ihmettelemään sitä, mitä satoi. Otsalampun valossa oli kyllä helppo nähdä pisarat/ hiutaleet, m***a m...
19/01/2026

Eilen illalla jäin ihmettelemään sitä, mitä satoi. Otsalampun valossa oli kyllä helppo nähdä pisarat/ hiutaleet, m***a määritteleminen olikin hankalampaa.

Räntää?
Ei, ei ollut yhtään niin isoja ja raskaita hiutaleita.

Lunta, niin kuin kuvassa?
Ei, nämä eiliset olivat liian pitkiä, eikä eilinen ollut yhtään niin kiva kuin kuvan kuiva lumipyry, sellainen, mikä kutittaa poskilla ja nenällä.

Vettä?
No ei, ei oikein sitäkään, se ei varsinaisesti kastellut.

Jäätä?
Voiko jäätä sataa?

Oiskohan oikea termi sitten alijäähtynyttä vettä?

Se teki hangille hyvin ohuen kiiltävän pinnan, sellaisen, joka rouskahteli askeleen alla (olenpa varsinainen kirjoittaja, kun en tuon parempaa sanaa keksi..). Jäädytti liukkaiksi ne pinnat, missä oli kuljettu. Vuorasi auton tasaisella kuorrutuksella.

Ei onneksi ollut ihan pahimmasta päästä, joskus kaikki on silkkaa kiiltävää tiukkaa jäätä, sellaista, mikä tekee ainakin näillä maalaisteillä ajamisen todella kuumottavaksi, jos siis edes saa auton kaivettua sieltä ohuesta tiukasta jäästä esille.

M***a siis otsalampun valossa se oli sellainen pitkä pieni pisara, kuin pieni vesihippunen olisi jättänyt vauhtiviivat jälkeensä 😂

Osoite

Jokioinen

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Päiväkummun Minna :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Päiväkummun Minna :lle:

Jaa

Kategoria