11/01/2026
En saa unta. Mieleni liikkuu vielä vapaina ja elinvoimaisina vaeltavien susilaumojen matkassa. Huomaan, että alitajunnassani on alkanut hahmottua ajatus luonnon vastavoiman nousemisesta. Se on toistaiseksi epämääräinen, ja se on häivähdellyt viime viikosta lähtien.
Tämä viikko onkin vierähtänyt neljän seinän sisällä sairastupaa pyörittäen, kun 4/5 meidän perheestä on ollut viruksen kourissa. Olen onneksi säästynyt suuremmilta vitsauksilta, m***a uutisvirran vilkaisu löi pahasti vasten kasvoja - viruksella höystettynä tai ilman.
Olen sanaton, m***a sanon silti.
Me eletään tällä hetkellä hurjia aikoja. On maailmanlaajuisesti m***a asiaa, jotka luovat turvattomuutta ja epävarmuutta paremmasta huomisesta, nostavat kysymyksiä ihmisen pahuudesta ja piittaamattomuudesta sekä silkasta tyhmyydestä ja saavat sanattomiksi järjettömyydellään, tuntemaan puhdasta avuttomuutta ja lohdutonta surua. Tosielämän yllättäen vieressä räjähtävät criiput ja puiden varjoissa lymyävät, päivälläkin nuolia ampuvat luurangot ovat monessa paikassa arkipäivää, ja suorastaan hirvittää kasvattaa lapsia tässä maailman ajassa.
Ja minä kun halusin vain rakentaa mökkiä järvinäkymällä ja varustautua kaikessa rauhassa pienelle tutkimusretkelle maan uumeniin. Ja löytää suden ystäväkseni. Niin ei! Yö tulee aina liian pian ja nuo pimeyden kätyrit ilmestyvät pilaamaan hiljaisuutta ja rauhaa rakastavan mainaajan päivän. Taatana että menee helmo.
Tämä maailman meno saa minut väistämättä pohtimaan, miksi on niin vaikeaa ihan vain elää elämäänsä haluten olla rauhassa ilman sodan tai maailmanlopun uhkaa. Mikä ihmisiä vaivaa? Miten vinksahtaneet ihmiset ovat edes päässeet johtoasemiin asti ja miksi heitä ei vaan voi yksinkertaisesti syöstä hornan portista sisään ja toivottaa hyvää loppuelämää valitsemallaan kekäleisellä tiellä?
Jokainen meistä voi omilla teoillaan ja valinnoillaan yrittää tehdä huomisesta paremman eikä lähteä mukaan ääreläisten peleihin. Päivä kerrallaan, omaa elämää näköisekseen rakentaen. Haluan uskoa ja toivon, että nämä vaikeat ajat läpi käytyämme, koittaa valon aika. Pitkäjänteisyyttä ja hyvää tahtoa kanssakulkijat. ❤️
Terkuin,
Kulkee susien kanssa
Linkki blogitekstiin
https://www.karoliinagavrilov.com/blogi/suututtaa-turhauttaa-ei-se-siita
