01/09/2026
Kuvaajan päivä, eli tiistai.
Heräsin 6.30. Kaikki muut nukkui vielä, joten join kahvia rauhassa ja otin iisisti. Näitä hiljaisia hetkiä on päivissä vähemmän.
Tein aamulla koko viime kuun kirjanpidon. Skannasin siis kuitit ja lähetin ne kirjanpitäjän ohjelmistoon. Se on se yksi asia, johon tarvitsen ulkopuolisen avun, koska kirjanpito ei vaan ole mun juttu. Kuitit mä osaan kyllä skannata, siinä oon hyvä. 😄
10.30 lähdin ovesta ulos. Suuntasin lounastreffeille asiakkaan kanssa, ja matkan aikana suunnittelin LinkedIniin muutaman postauksen. Tarjosin asiakkaalle lounaan, totta kai, ja sen jälkeen lähdettiin kuvaamaan.
Käveltiin ihan sikana, ainakin 6000-7000 askelta. Välissä käytiin kahvilla, juteltiin niitä näitä. Ei ostettu kahvilassa korvapuustia kuvauksiin, koska ne oli säälittävän pieniä. :( Kuvia tuli ihan hirveesti, mikä olikin koko kuvauksen pointti.
Kun asiakas lähti kolmen tunnin kuvauksen jälkeen, poikkesin Sellossa hakemassa pari pakettia, vastailin junamatkalla sähköposteihin, ja kotona valmistin kaalilaatikosta päivällisen ja laitoin kuvat latautumaan tietokoneelle. Viitisensataa kuvaa tämän päivän sessiosta. Huomenna on taas pitkä kuvauspäivä, joten muistikortin täytyy olla tyhjä ja varmuuskopioiden tallessa.
Kello on nyt puoli viisi, lämmin ruoka on naaman edessä ja kuudeksi menen Teron kanssa Core-tunnille. Ilta on vapaa, jos ei lasketa kamerakamojen valmiiks keräämistä ja tuplatsekkaamista huomista keikkaa varten.
Tällainen on valokuvaajan päivä. Ei se oo pelkkää kuvaamista. 📷