26/05/2026
Mikä saa meidät pienentämään itseämme?
Tähän aiheeseen törmään jatkuvasti omassa työssäni ja oon käyttäny valehtelematta satoja tunteja sen työstämiseen myös itseni kanssa.
Häpeä. Tuo voimakas tunne, jonka varjossa moni meistä on kasvanut. Ettei vain oltaisi liian jotain.
Kuka sen lopulta määrittää, millaisia meidän kuuluisi olla? Ettemme tuntisi omasta olemisestamme häpeää, vaan kokisimme kuuluvamme joukkoon sellaisina kuin olemme?
On ollut surullista havaita, miten isoja vaikutuksia itsensä pienentämisellä voi olla ja kuinka ankaria ajatuksia ihmismieleen voi putkahtaakaan. 💔
Onneksi näitä juttuja voi alkaa työstämään milloin vain. Tärkeintä on oma tahtotila asettua itsensä puolelle. Jos emme osaa olla itsemme puolella, niin kuka sitten on? Ei lopulta kukaan. Kukaan toinen ei voi paremmin tietää, mitä tarvitsemme kuin me itse.
Ja nyt puhun siis meistä aikuisista. Lapset vasta opettelee ja tarvii vielä meiltä aikuisilta turvaa sekä rajoja. ❤️
Kun on riittämiin tehnyt töitä itsensä kanssa, sitä alkaa vaatimaan myös ympäristöltään enemmän. Hyvällä tavalla. Enää ei ole yhdentekevää, millaisessa seurassa haluaa aikaansa viettää, mitä tekee elämällään tai millaista puhetta haluaa kuunnella. Sitä alkaa oppia omia rajoja ja vaalia niitä asioita, jotka tekevät itselle hyvää.
Oon tosi kiitollinen, että saan nykyisin olla monessa ympäristössä oma itseni. Saan höpsötellä, revitellä, hörönauraa vedet silmissä, olla hajamielinen, itkeä kun itkettää, kiukutella kun kiukuttaa ja jutella avoimesti eri aiheista. Olla aito ja haavoittuva. Kaiken tämän lisäksi saan olla vastuullinen vanhempi, luotettava kumppani ja ystävä sekä asiantuntija omassa työssäni. Nämä ympäristöt ei ole tullut sattumalta, vaan ne on valintoja.
Huomaan tätä nykyä aika helposti, jos ympäristössä on jotain epämukavaa. Usein jään itselleni kiinni siitä häpeän tunteesta ja miten yritän sopeuttaa omaa olemistani suhteessa muihin. Pieni päänsisäinen järkipuhe ja potku pehvalle on onneksi auttanut ja oon osannu kääntää kurssiani takaisin oikeaan suuntaan. Joskus se on myös tarkoittanut tiukkaa rajaamista tai luopumista. Se ei ole itsekkyyttä, vaan itsestä huolehtimista 🫶🏻