17/03/2026
Huomasin tĂ€tĂ€ kesÀÀ suunnitellessani jotain samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. đ€
Mulla ei ole enÀÀ pieniÀ lapsia.
Sellaisia, jotka haluavat viettÀÀ jokaisen pÀivÀn mun kanssa,
joille metsÀretki on maailman jÀnnittÀvin asia
tai leikkipuistopÀivÀ Àidin kanssa se paras juttu.
Se aika meni ohi.
Vaikka tiesin sen, silti se tapahtui yllÀttÀen ja liian nopeasti. YhtÀkkiÀ sitÀ tajuaa, ettÀ niitÀ pÀiviÀ ei enÀÀ tule. Ei leikkipuistoaamuja tai kÀpylehmien askartelua.
Ja ettÀ kuvat on oikeasti ainoa konkreettinen asia,
jonka avulla voin palata noihin muistoihin â
siihen niin rakkaaseen ja ainutlaatuiseen aikaan. đ„č
Siksi nÀmÀ hetket on niin arvokkaita.
Ei siksi, ettĂ€ ne nĂ€yttĂ€isi hyvĂ€ltĂ€ â
vaan siksi, ettÀ ne ovat pala elÀmÀÀ, jota ei saa takaisin. Jos sinulla on tÀmÀ aika nyt,
se on tallentamisen arvoinen. đ€
Ei ne koulukuvat, joissa istutaan studiokankaan edessÀ ja hymyillÀÀn kauniisti.
Vaan ne hetket, joissa pienissÀ kÀsissÀ on hiekkaa
ja varpaiden vÀlissÀ sammalta.
MansikkajÀÀtelöÀ paidan helmassa,
hiekkaa hiuksissa â
m***a syli tÀynnÀ rakkautta
ja korvaamattoman arvokkaita hetkiÀ.