29/10/2026
KIRKONRAKENTAJA PANTA
Kun sukupolvien tarina kaiverretaan nahkaan.
Joskus KoiraSepän Nahkapajalle saapuu tilaus, joka on paljon enemmän kuin pelkkä koiranpanta.
Tämä tarina alkoi, kun Nina otti yhteyttä ja kertoi toiveestaan saada saksanpaimenkoiralleen Antille panta, jossa näkyisivät hänen sukunsa juuret ja rakkaus Etelä-Pohjanmaahan.
M***a Ninan viesti sisälsi jotakin, mikä teki tästä työstä aivan erityisen.
Antti ei ollut saanut nimeään sattumalta.
Nimi kantaa mukanaan kolmen pohjalaisen Antin historiaa. Isontalon Antin, Rannanjärven Antin ja kirkonrakentaja Antti Antinpoika Hakolan. Kaikki kolme liittyvät Ninan isänpuoleiseen sukuun.
Erityisesti yksi näistä miehistä pysäytti minut.
Antti Antinpoika Hakola (1704–1778).
Alahärmästä lähtöisin ollut talonpoikainen kirkonrakentaja, joka nousi aikansa merkittäväksi puukirkkojen rakentajaksi. Mies, jonka käsissä tavallinen puu muuttui kirkoiksi, joiden seinien sisällä ihmiset ovat vuosisatojen ajan kokeneet elämänsä suurimpia iloja ja suruja.
Hakolan kädenjälki jäi elämään vielä kauan hänen jälkeensä.
Ninan isä oli tehnyt paljon työtä sukunsa historian selvittämiseksi. Hän oli etsinyt nimiä, paikkoja ja ihmisten tarinoita, jotta menneiden sukupolvien elämä ei unohtuisi. Isä menehtyi vuosi sitten.
Kun luin Ninan lähettämää sukututkimusta, ymmärsin, ettei tähän pantaan voisi vain piirtää kauniita koristeita.
Siihen piti saada juuret.
Niin syntyi ajatus Kirkonrakentajan pannasta.
Sen kuvioinnissa halusin kunnioittaa vanhaa pohjalaista käsityöperinnettä, puunrakentamisen taitoa ja sukupolvien välistä yhteyttä.
Pannan keskelle syntyi vanhanaikainen A-kirjain. Sen ympärille kasvoivat lehdet ja oksat, ja alapuolelle levittäytyivät juuret.
Juuret, jotka eivät näy maan pinnalle, m***a joiden varassa kaikki seisoo.
Aivan kuten suvun historia.
Pannan värimaailmaan haettiin vanhan talonpoikaiskäsityön henkeä. Tummanruskeaa nahkaa, lämpimiä kaiverruksia ja ajan patinaa. Tarkoituksena oli tehdä jotakin, joka näyttäisi siltä kuin se olisi voinut kuulua menneiden vuosisatojen käsityöläismestarille.
Jokainen kuvio on kaiverrettu käsin kasviparkittuun nahkaan.
Tätä työtä tehdessäni mietin m***a kertaa, kuinka hienoa on, että vielä tänäkin päivänä voimme tehdä käsillämme jotakin, joka kertoo tarinaa ihmisistä, joita emme ole koskaan tavanneet.
Ja ehkä kaikkein koskettavinta on se, että nyt tätä tarinaa kantaa mukanaan Antti.
Saksanpaimenkoira, jonka nimi yhdistää menneet sukupolvet tähän päivään.
Nina, kiitos luottamuksesta ja siitä, että sain tutustua sukusi historiaan. Oli suuri kunnia saada valmistaa tämä panta Antille.
Tämä ei ole vain nahkaa, ompeleita ja kaiverruksia.
Tämä on pieni pala pohjalaista historiaa.
Ja muistutus siitä, että vaikka ihmiset aikanaan lähtevät, heidän tarinansa voivat jatkaa elämäänsä.
Vahvasta juuresta kasvaa kestävä tulevaisuus. ❤️
KoiraSepän Nahkapaja – käsityötä, jolla on tarina.
